Uuden ajanlaskun toinen päivä

Nonni, toinen päivä Dublinissa ja huomattavasti hilpeämpi kuin ensimmäinen, eilen tais väsymys olla eniten äänessä. Kävin aamulla The Hugh Lanessa, pari teosta oli vaihtanut paikkaa ja jokunen uusi ilmestynyt. Haluisin tietää millä logiikalla, etenkin ne siirretyt teokset: ykskin oli eri salissa, ja vanhan sijainnin kohdalla kyltti: "Artwork temporarily removed." Ookoo. Siellä oli yksi tosi hämmentävä teos, oletettavasti Michael Farrellin Madonna Irlanda or The Very First Real Irish Political Picture, kaverit olivat jättäneet ilmoittamatta tekijän tai sitten se informaatio oli mun näkökentän ulkopuolella ja olin näin ollen pakotettu turvautumaan Googleen.

Herttileeris se oli hämmentävä, se teos! Tykkäsin maalaustyylistä, se oli jännä yhdistelmä abstraktimmanpuoleista ja sitten taas realistisempaa maalaustapaa, sävyjen vaihtelu oli semmoista liukuvärjätyn näköistä. En oo mikään liukuvärjäyksen suuri ihailija, mutta nimenomaan tässä eri tyylien yhdistelmäsä se oli aika mielenkiintoinen. Väreissä kanssa oli aika erikoista yhdistelyä: murrettuja, maanläheisiä värejä ja sitten jotain kirkasta vaaleansinistä. En tiedä, jos tutustuisin paremmin Irlannin nationalistisiin symboleihin, niin löytyisköhän värivalinnoillekin jokin merkitys, spekulointia asiasta tietämättömänä!

En kauhean hyvin tunne Irlannin historiaa ja poliittista menneisyyttä, joten en oikein osaa sen poliittisuudesta sanoa mitään. Siinä sädekehällä varustettu nuori alaston kuolleenvärinen, harmahtava ja kalsea, neitoparka lojuu vatsallaan divaanintapaisella tai millä lie sängyllä, siinä lattialla on kaikensorttista abstraktia sälää, muun muassa kirjanen, johon on raapustettu aakkosia. Sitten yläkulmasta kurkkaa miehenpää, sivuprofiili, tupakka suupielessä roikkuen. Kiinnitin huomiota myös semmoiseen seikkaan, että tämän vaatteettoman böönan takamus punoitti huomattavasti. En aio sanoa enempää.

Natural History Museumissa myös kävin piirtelemässä ehkä puolentoista tunnin verran. Siellä jos missä tuli sellainen olo, etten olis missään Suomessa käynytkään! Siellä kaikki oli piirulleen niin kuin ennen jouluakin, jopa se ystävällinen henkilökunnan edustaja, joka aina tarjosi mulle niitä kokoontaitettavia tuoleja, kun istuin lattialla ymmärtämättömänä siitä seikasta, että niitä tuoleja olis vino pino yhdessä nurkassa. Mutta mikä voittajaolo mulla olikaan, kun marssin päättäväisesti portaat ylös (yläkerrasta tykkään jostain syystä enemmän kuin alakerrasta - mut ehkä vaihtelun vuoksi voisin kumminkin keskittyä alakertaan, siellä on enemmän irlantilaisia elikoita ja yläkerrassa taas eksotiikkaa Afrikasta ja Australiasta), nappasin itselleni tuolin ja istahdin puuman viereen. Ostin pari tussia innostuneena vierailusta Suomen eläintieteelliseen museoon, jossa toverini kehotti mua hylkäämän lyijykynän ainoana välineenä. Se oli hyvä neuvo, niin kuin useimmat sen neuvot ovat. Ei pidä kumminkaan kehua liikaa tai se ylpistyy tätä lukiessaan.

Totean kolmannen kerran yhden päivän aikana, ettei Reissumies ei ole koskaan maistunut näin hyvältä. Otin yhden paketin mukaani, ja ankaralla säännöstelyllä saan sen riittämään ylihuomiseen saakka. Taitaa olla hyvää just sen tähden, että torstain jälkeen se on enää etäinen mutta lämmin muisto. Salmiakkia on neljän pussin verran ja yks levy Fazeria, joista Panttereita oon syönyt puolikkaan pussillisen. Oon semmoinen ahmattipossu ja perso nimenomaisesti salmiakille ja suklaalle, että noi ei kauaa kestä. Kyllähän edelliselläkin Irlannin-vierailulla pärjäsin, pärjään nytkin, vaan onko elämä ilman salmiakkia elämisen arvoista? Pitäisikö alkaa maahantuoda salmiakkia?

Uudenlaiset olosuhteet pakottavat mut etsimään äkkiä ystäviä itselleni: mulla on hartiat niin jumissa, että ihme jos pystyn olkapäitäni liikuttamaan. Tarvitsen jonkun hieromaan niitä.