Nnnyt ei oo ollut mikään paras mahdollinen päivä, vaikka luulin, että Dubliniin paluu olis riemujuhlaa. No, ei ollutkaan ihan niin yksinkertaista. Yks työpaikka, vieläpä ihan kelvolliselta vaikuttava, meni sivu suun ja oon väsynyt kuin mikä, hyvä jos kahden tunnin verran sain unta viime yönä. Muistin taas, että oon täällä yksin ja ymmärsin, että mun on tehtävä radikaaleja liikkeitä, jottei tästä reissusta tule samanlaista kuin edellisestä. Ei siinä mitään, edellinen reissu oli jos ei aivan kaikin niin monin puolin ainakin vallan erinomainen, mutta en halua elää loputtomiin tätä epämääräistä turistielämää hostellissa yksinäni. Tosin keskittymiskyvyttömänä henkilönä samanaikaisesti paitsi kun kirjoittelen tätä hölynpölyäni, katselin sivusilmällä työpaikkoja, ja bongasin yhden, jossa ei kerta kaikkiaan mitään kokemusta taideta vaatia. Siinä rytäkässä sitten elämänhaluni palasikin; kai niitä paikkoja sitten kumminkin on tarjolla!
Selvisin kunnialla Helsinki-Vantaalta Dubliniin, rinkkakin seuras perässä! Jostain syystä on aina kamalan vainoharhainen sen suhteen, tuleeko ruumassa menevät matkatavarat samaan paikkaan kuin minä. Olis jotenkin niin tyypillistä, etteivät, ja kauhulla odotan vaan sitä päivää, kun niin käy. Yks syy lisää matkustaa vaan käsimatkatavaroiden kanssa, jos mahdollista! Nyt ei kyllä ollut, kyllä mä täällä pari kuukautta ainakin tuun viettämään, vaikken mitään töitä saiskaan. Sit saattais alkaa tehdä tiukkaa.
Lentokentistä sen verran, että miten ihmeessä mulla on aina kauimmaisin portti kaikista? Murphyn laki? Kaikki mikä voi mennä pieleen, menee pieleen? Sitä jotenkin väsyneenä ja matkarasittuneena - äärimmäinen puolentoista tunnin matka Helsingistä Kööpenhaminaan - toivois, että kun joutuu jatkolentämään ja kaikkea, että koneen vaihto edes kävisi helposti. Ei ikinä. Mikä lie siihen syynä, mut sama asia varmaan aiheuttaa sen, että mun matkalaukku tulee sinne rullalle aina tyyliin viimeisenä, niin että saan sydän syrjällään miettiä, onko kulloinenkin hetki juuri se, jolloin se kapsäkki sitten katoaa teille tietymättömille.
Hostelli vaikuttaa ihan kohtuulliselta, mitä nyt kammottavan sokkeloinen. Etsin huonettani varmaan viistoista minuuttia tästä labyrintista ja toivon syvästi, ettei mikään lehahda täällä liekkeihin, mä en meinaan ulos täältä löytäis niin millään. Dublin taas, Dublin on mitä sen muistinkin olevan. Pari uuden näköistä puljua on ilmestynyt ja tietöitäkin näytetään tekevän, mutta mistä hyvänsä on muutaman viikon poissa, niin johan jokin yksityiskohta edes ehtii muuttua. National Galleryssa käväisin, kun kaupunkia kävin vilkuilemassa, ja voisin vaikka vannoa, että siellä oli ensinnäkin joitain töitä, joita ei ennen joulua ollut, ja aivan varmaksikin voin yhden tai kaks todeta!
Kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä varmaan nyt kysyttäis, mutta oon aika huono kummassakin. Päivä kerrallaan ja silleen, karhun elämää, the bear necessities! Tää on niin tyypillistä mulle flipata tällä tavalla kokonaisvaltaisesti, kun en viikossa eli käytännössä viidessä arkipäivässä löytänyt itselleni töitä. Way to go!
Ja arvatkaa mitä kaverit. Oon ihan keskellä Temple Baria, ja voisin samannimiseen pubiin tohon viiden askelman päähän mennä juomaan tuopillisen Guinnessia paluuni kunniaksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti