Alan jo perinpohjin kyllästyä hostelliasumiseen, täällä on ikävystyttävää ja kaipaan oikeata elämää, mihin sisältyisi työpaikka yhtä kuin tekemistä päivittäin ja siitä hyvästä saatu varallisuus ynnä oma asunto yhtä kuin mahdollisuus kuljeskella ympäriinsä ilman housuja jos niikseen tulisi. Tänään laitoin pari hakemusta muihinkin kuin suomenkielisiin työpaikkoihin, en elättele mitään turhan suuria toivoja niiden suhteen, mutta mistäs sitä ikinä tietää ja yrittänyttä ei laiteta ja niin edelleen.
Niin, päivät kuluu tietokoneella näpytellessä ja sähköposteja maanisesta tarkastellessa. Yritän olla tervehenkinen ja lähteä ulos käymään myös, mikä yleensä tarkoittaa museohengausta. Tänäänkin kävin Deaths Museumissa taikka Dead Zoossa piirtelemässä, ja oon aika tyytyväinen itseeni todetessani, että jonkinlaista kehitystä lienee tapahtunut. Uudemmat hätäiset sotkuluonnokset näyttää huomattavasti paremmilta kuin hätäiset sotkuluonnokset vaikka joulua edeltävältä ajalta. Oon tarttunut härkää sarvista ja harjoitellut sinnikkäästi eläinten päiden piirtämistä, varsinkin kissa- ja koira- ja hirviporopeuraeläinten. Se ei ole niin helppoa kuin äkkiseltään kuvittelis! Mikäs ikinä olis.
Viime perjantaina kävin ihmeellisessä kirjakaupassa, se oli kartanonkokoinen ja siellä oli kaikkea. Ostin Täydellisten naisten kolmannen tuotantokauden, jota oon innolla katsellut (niin tympäännyttäväksi koen tämän välivaiheen ennen asunnon saamista, joka voi tapahtua vasta, kun oon saanut työpaikan). Oon kulkenut kyseisen kirjakaupan ohi ennenkin, mutta jostain täysin mystillisestä syystä oon aina vaan missannut sen! Enkä usko, että milloinkaan tämän maailman aikana olisin sinne eksynyt, jollei mua olisi täsmällisesti ohjeistettu menemään sinne. Yhtä kaikki, siellä oli kokonaisen yläkerran verran käytettyjä kirjoja laidasta laitaan ja ihan kaikista mahdollisista aiheista. Paitsi kirjoja, siellä oli myös levyjä, leffoja ja tv-sarjojen tuotantokausia, voiks mitään muuta yks ihminen toivoakaan! Tuun vierailemaan siellä paljon. Paaaaaljon.
Yksi juttu, mikä mua kirjakaupoissa täällä on aina ihmetyttänyt mutta en ole ottanut ikinä kuitenkaan kunnolla selvää, on hyllyt, jotka on nimikoitu "Irish Interest" tai jotain vastaavaa. Minkähänsorttista kirjallisuutta se pitää sisällään? Fiksu ihminen tietysti yksinkertaisesti ryhtyis tuumasta toimeen ja menis vaikka katsomaan, millaisia kirjoja kyseisen otsikon alle on pinottu, mutta onhan tääkin aika jännittävää, miettiä itsekseen saamatta ikinä vastausta. Mutta että ollaanko täällä sitten siinä määrin kiinnostuneita Irlannista? Ei mun mielestä Suomessa kirjakaupoissa ole mitään vastaavia, ei mitään "Suomi-aiheinen kirjallisuus" -tyyppistä ja samaan hengenvetoon myönnetään kökkö käännös, tähän hätään ei vaan tullut yhtään ton parempaa mieleen. Eikö meitä suppeita suomalaisia sitten huvita lukea maastamme vai mistä on kyse!
Näitä riittää kyllä, hassuja juttuja, joihin oon syystä tai toisesta kiinnittänyt huomiota täällä. Yks semmoinen on, että tosi monessa (Tescon) ruoka-ainepurkissa tahi -paketissa on ilmoitus "Suitable for Vegetarians". Hyvä homma, etenkin kun kasvissyöjä olen itsekin, mutta jotkut jutut on kyllä aika ilmeisen passaavia vegeillekin ilman eri ilmoitusta, niin kuin hillot nyt vaikka. Omnom, vadelmahilloa, ja sopii kasvissyöjillekin!
Sit on vielä irlantilaiset talot tai mitkä lie asuimistot. En tiedä, onko niissä mitään, mikä ei ihmetyttäis mua, en edes tiedä mistä päivittelyn aloittaisin! Ensinnäkin rappukäytävät, kaikissa rappukäytävissä joissa oon käynyt, on ollut joku ihme kokolattiamatto, eivätkä ne edes näytä rappukäytäviltä, minkä tähden on hassua käyttää tota nimitystä niistä, mutta menköön paremman puutteessa. Ne on kuin jonkun vanhan naisen talon ala-aula, ja yläkerrassa odottaa plyysit, kristallikruunut ja loputtomat huonekasvit niiden pikku kukkatolppien päällä.
Nyt on kun on rappukäytävät käsitelty, päästään sisään itse asuntoon, jossa kovin usein kokolattiamatto jatkuu jatkumistaan. Yks valtaisa epäkohta on kuivauskaappien puuttuminen, se nyt on pelkästään järjetöntä! Kuivauskaapit on käteviä, yksinkertaisella tavalla elämää suuresti helpottavia keksintöjä, miksei niitä ole täällä tai oikeammin muotoiltuna, miksei niitä ole kaikkialla? En oo aivan varma tästä seuraavasta, mutta vaikuttais siltä, että laseja on yks kappale per ikkuna. Helpottaa kyllä ikkunoiden pesua, yks lasi molemmilta puolin sen sijaan, että kuurais kaks lasia molemmilta puolin eli kokonaiset neljä puolta. Onks Suomessa niin kylmä, että tarvitaan kaks ikkunalasia? Onks täällä niin lämmin, ettei tarvitse vaivautua?
Ovathan noi edellämainitut seikat tulleet tässä tutuksi jo koko lailla, mutta en vaan voi lakata ihmettelemästä niitä. Lasketaankohan tää kulttuurishokiksi nyt sitten? Missäköhän vaiheessa kuivauskaappien puute alkaa vaikuttaa ihan normaalilta asialta? Oonkohan Suomeen mennessäni sitten yhtä hämmästynyt kuivauskaapeista kuin oon nyt niiden puutteesta?
Tutustuin lauantaina myös vähän irlantilaisen television
ihmeelliseen maailmaan. Oikeastaan se, mikä mua samanaikaisesti
tyrmistytti ja huvitti mitä suurimmassa mahdollisessa määrin, oli
brittiläistä perua, mutta irlantilaisesta televisiosta se kumminkin
tuli. Take Me Out! Mikä ihmeellinen ohjelmaformaatti! Siinä laumalle
tyttöjä pienissä ja kiiltävissä vaatteissa ja pienen kerrostalon
korkuisissa jalkineissa esitellään sinkkumies ("single man, reveal
yourself!"), joka tulee näyttävästi alas hissillä ja sen itse valitsema
taustamusiikki soi ja tytöt ovat innoissaan ja sitten se mies kertooo
itsestään, siitä näytetään esittelyvideo, se saattaa tehdä temppujakin
jos sattuu olemaan tosi hyvä esimerkiks juoksumatolla pinkomisessa.
Niillä tytöillä on jokaisella oma semmonen valojuttu, jonka laittavat
pois päältä kun ei enää kiinnosta, ja loppujen lopuks se mies valkkaa
yhden tytöistä lähtemään treffeille. Se oli niin kammottavaa
katseltavaa, että oon aivan haltioissani. Sanomattakin selvää, että ne
tytöt letkauttelevat pikkutuhmia tosihauskoja kommentteja joka väliin ja
näyttävät ihan tehtaassa valmistetuilta. Irkkuversion samasta
ohjelmasta näin kanssa, mutta se oli vaan laimeampi toisen luokan
versio. En edes haluu ajatella, miten surullinen Suomen versio olis
tosta häkellyttävästä tv-spektaakkelista!
Niinnomitäsmuuta. Pari uutta orastavaa mahdollisuutta töidensaantiin, nyt olis vaan pidettävä kieli keskellä suuta ja varsinkin sitten siinä tapauksessa, jos pääsisin peräti haastatteluun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti