Karvaista naista kutittaa

Työnhaku mahdollisesti etenee. Ymmärsin (paria hakemusta liian myöhään kenties), ettei CV:n suomalainen malli ihan välttämättä riitäkään - noi Irlannissa jostain syystä haluavat lukea täsmällisesti mitä kaikkea työpaikalla on tullut tehtyä, ei riitä vain, että listaa, missä sitä oikein on oltu. Selvä homma, minäpä muistelen! Taisin jollekin kehaista oikein ääneen, ettei CV:ni ole koskaan näyttänyt niin ammattimaiselta kuin nyt kun oon sitä päivitellyt - versio 2.0 englanninkielisestä CV:stäni on siitäkin ehompi, tehokkaampi ja kattavampi, niin kattava kuin miksi sen saa parilla hassulla työpaikalla ja lukiokoulutuksella.

Työnhaku kyllä edistyis vauhdikkaammin, jollen tämän tästä hairahtuisi Facebookiin, 9gagiin tai katselemaan irkkukämppiä Dublinista. Asuntojakin vois olla huomattavasti innostavampaa siinä vaiheessa katsella, kun olis joku työpaikka tiedossa. Mut ei, oon oma itseni eli epäjärjestelmällisyyden multihuipentuma, hieno juttu.

Taidan olla vähän toivoton. Mulla on tuntikausia ollut kannettava sylissä ja viissataa välilehteä auki, mutta mitä myöhemmäksi kello on tikittänyt, sitä paremmin oon kyennyt työasiain hoitoon keskittymään. Oon yöeläjä, siitä ei pääse mihinkään millään. Tosin alkaa jo vähän väsyttää, voi olla, että pääsen jo kahden aikaan nukkumaan tänään, mikä on huikeeta edistystä niihin aamuöihin, kun oon puoli kuuden aikaan todennut, että vois olla aika yrittää nukkua.

Oonkohan tehnyt mitään merkittävää viimeisen viikkoni puolivälin kunniaksi? Yökyläily kummipojan luona oli hauskaa, kirppispöytäni varaus loppui ja sain aika kivasti matkarahaa siitä, vaikka onkin epähienoa ja moukkamaista julkisesti puhua raha-asioista (näin mut on kasvatettu, se on yks harvoista asioista, joista ymmärrän vaieta). Kävin Hyvingellä yhtä ystävätärtä tapaamassa, käytiin Raxissa syömässä - joo, hävettää tunnustaa - enkä ookaan kyennyt syömään kuin vähän pannaria sen tänä päivänä sen lisäksi.

Viime perjantaina kävin hakemassa vähän ehostusta pariin tatuointiini, ja nyt mua kutittaa jalasta vallan vietävästi. Tää on tavattoman tuskaista, kun ei voi kuin läpsiä sitä (ja minähän oon sitä pohjetta läiminyt oikein olkain takaa), mutta se on aika laiha apu. Tekis mieli ottaa vaan joku kunnon työkalu ja antaumuksella rapsuttaa. En muuten otsikon karvaisella naisella viitannut itseeni, vaikka onhan se osittain totta, mulle nimittäin aina talvisin kasvaa turkki. Se kuva, joka siinä pohkeessa kutinaa aiheuttaa, on yhdestä Alphonse Muchan teoksesta yksityiskohta, niitä sen naisia, ehkä kauneimpia maailmassa on minun mielipiteeni.

Dublin on enää yhden viikonlopun päässä! Jännittää! Sain töitä eli en, mutta ainakin oon Dublinissa! Sit vielä elämän piristykseks yks aika hurjan hyvä laulu, jota oon suurella harrastuksella viime aikoina kuunnellut (Glasgow samassa saarten läjässä kuin Dublinkin!).