Nonnniii. Oon istunut heräämisestäni lähtien koneella naputtelemassa työhakemuksia ja vähän muutakin, hyvä kun oon saanut vaatteet päälleni. (Suihkussa kävin sentään ja pistin tukkapehkooni eilen ostamaani Freemanin papaijan- ja mangonhajuista hoitoainetta, se tuoksuu niin hyvältä, että haluisin syödä mun hiuksia.) Tällä hetkellä oon saanut kokonaiset kolme (3) työhakemusta lähetettyä, tätä aikaansaamisen riemujuhlaa! On kaks muutakin paikkaa vielä, joihin tarkoitus olisi tältä istumalta saada hakemus laadittua. Nyt pidän tämmöistä luovaa taukoa, työnhaku käy työstä.
Yllättävän hyvin oon onnistunut soveltamaan aikaisempaa, aika suppeaa ja yksipuolista, työkokemustani. Oon myös iloisesti yllättynyt siitä, että mun työkokemus ei kuitenkaan niin suppeaa olekaan, tai ainakin oon saanut uskottavasti väännettyä siitä monenmoisia tarinoita. Kaks vuotta ja vähän päälle kirjoitusten jälkeisestä kesästä alkaen ruokakaupassa onkin muovailtavissa melko monensorttiseksi. Ainakaan siinä en valehtele, kun kerron, että asiakaspalvelukokemusta löytyy, ja tiedän ruoasta yhtä jos toista!
Haaveilen edelleen kovasti kouluunpääsystä, mutta en tiedä, milloin sekin onnistuu. En tiedä, menikö tän kevään haku mönkään tässä maastamuutossa ja siihen liittyvissä huomiota vaativissa seikoissa. Enkä tiedä sitäkään, minne sitä oikein pitäis hakea, Helsinkiin, Dubliniin, molempiin? Mullahan piti olla ihan selvät sävelet, mutta tää ei nyt ihan siltä vaikutakaan. Oon niin ailahtelevainen.
Varasinpa hostellinkin ensimmäiseksi viikoksi! Järjettömältä kuulostaa, muutan noin vaan muille maille, eikä mulla ole sitä mitään tai ketään odottamassa. Paitsi nyt hostelli, se pari euroa hintavampi kuin ne pari aikaisempaa, jossa olin, joten odotukset ovat korkealla. Luulen, että tulin siihen tulokseen, että fiksuinta olis ensin hankkia työpaikka ja sitten vasta asunto, etenkin kun voi olla, etten mitään asuntoa edes saa, ennen kuin mulla on työpaikka. Paitsi tietysti jos joku tositosi hyvä onnenpotku kohdalleni osuu, niin aion kyllä ottaa semmoisesta ihmeestä kaiken irti.
Pakkaamisen kanssa on vielä vähän niin ja näin, mutta enköhän mä senkin suhteen piakkoin ryhdistäydy. On pari muutakin asiaa vielä, jotka pitäisi hoitaa, niin kuin vakuutus, mutta kyllähän tässä on koko viikko vielä aikaa.
Tänään meen kummipoikani ja sen äidin luokse yökylään. En olekaan tehnyt oikeaoppisia yökyläilyjä aikoihin, sellaisia, joissa etukäteen tietää että jää jonnekin yöksi ja ymmärtää pakata yöpaidan ja hammasharjan mukaan ja aamulla ei tarvitse miettiä, miten pääsee takaisin kotiin tai edes hostellille. Onpa aika erikoisentuntuista tämä tämmöinen ennalta suunniteltu elämä! Hyvä jos edes muistan, minkämoista se oikein onkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti