Kokonaiset kaks työpäivää takana! En oikein tiedä, mitä tosta hommasta pitäis ajatella; ensimmäiset kaks viikkoa tulee olemaan pelkkää koulutusta, mikä tietysti on hyvä homma, mut kauheen vaikee arvioida, mimmoista siitä sitten tulee. Koska oon suomenkielinen, mulla ei oo tarjolla kuin suomenkielisiä työpaikkoja, joista suurin osa on teknistä tukea, tääkin duuni sitä siis. En oo ikinä ollut mikään tietotekninen lahja maailmalle, sähkölaitteet kun ovat niin pirun vaikeita, mut koska oon avoin mieleltäni, mun täytyy sanoa, että ajatus siitä, mitä kaikkea teknologia mahdollistaa, on aika mielenkiintoinen. Pelottava myös, ei pidä unohtaa, millaisen lähtemättömän vaikutuksen Matrixien katsominen teki muhun silloin 13 vuoden kypsässä iässä, kun kykittiin yhden toverittaren kanssa katsomassa elokuvia varastossa miltei poistumatta sieltä lainkaan. Hyviä aikoja!
Mua vähän myös karmii ajatus siitä niin tarkasti valvotusta ympäristöstä. Ymmärrän kyllä hyvin, miks niin tehdään, mutta etenkin näin alkuun se tuntuu vaan ahdistavalta niskaan hengittämiseltä. Haluun olla rauhassa! Haluun tehdä työni kaikessa rauhassa! Oon viime aikoina, yllätys sinänsä, miettinyt eroja eräiden kahden maan välillä, enkä osaa sanoa, mitä tarkoitan puhuessani kodista. Välillä tunnen olevani niin kaukana suomalaisuudesta kuin vaan mahdollista, mitä en tarkoita sanoa negatiivisessa mielessä. Mutta näinä parina ekana työpäivänä oon tuntenut olevani tosi suomalainen, ehkä yksinkertaisesti sen tähden, että oon vähän hukassa siellä ja siitä syystä satunnainen small talk ja muu on entistäkin hankalampaa.
Mähän oon aina ollut uusien ihmisen seurassa aluks vaihtelevassa määrin hiljainen. Mieluummin vähän aikaa tarkkailen niitä, että mitä ovat miehiään ja naisiaan ja totun niihin ja sit voin alkaa availla sanaista arkkuani. Luulen, että voin aika varmasti sanoa, että semmoinen mä nyt vaan olen ainakin ollut. En tiedä, tekeekö tää ulkomailla asuminen mitään eroa asiaan, oonko mä edelleen semmoinen vuoden kuluttua, jää nähtäväks! Kuitenkaan en mä itsestäni mihinkään pääse, mutta en voi olla miettimättä, että onko se mun perusluonne vai olisinko erilainen, jos olisin syntynyt jonnekin toisaalle, johonkin lämpimämpään ja sosiaalisempaan maahan vaikka?
Lauantaina olin naamiaiskekkereissä, oli aika hauskaa. Ne olivat syntymäpäivät Tim Burton ja weird&wonderful-teemalla ja päädyin pukeutumaan oudoksi amish-tytöksi. Se oli vähän vahinko itse asiassa, löysin yhdestä hyväntekeväisyyskaupasta aika ruman koltun ja ajattelin, että se on kyllin kummallinen ja teeman mukainen. Ystäväni Helena Bonham Carter ja Tim Burton esittelivät mut sit outona amish-ystävänään sen mekon tähden. Ens viikonlopuks olis tarkoitus pakata laukku ja lähteä maalle, tai miksikä sitä nyt nimittäis, jonnekin toiselle puolelle Irlantia pikkukylään. Johan mulla on kokemusta karttunut yhden pikkukylän verran, mutta hauska lähtee kumminkin reissuun. Selkeesti merkki siitä, että alan kotiutua tänne, kun lähden vallan viikonlopuksi pois. Enää ei Dublin oo se matkakohde, se on se minne matkan jälkeen palataan! (Joo kotiin.)
Että ei silleen hirveesti muuta oo tekeillä, rahat alkaa lähestyä loppuaan ja tilipäivään on aikaa, mutta kyllähän tää jotenskin tästä. Pankkitiliasian pitäis olla ihan viikon tai kahden sisällä kunnossa, sitten kun sitä palkkaa joskus saan, ja sain sen PPS-numeronikin. Tuli oikein semmoinen kela-korttia etäisesti muistuttava korttikin ja kaikkea, siinä on mun kuva ja nimi, sukunimen kaks äätä on kivasti muodossa ae, mutta onpahan se nyt sitten!
Sain kyllä jännän piirustustehtävän! Höhhöö, tykkään projekteista, tykkään suunnitella ja luonnostella ja kokeilla erilaisia juttuja, höhö. Saa nähdä mitä tästä tulee. Aion pysyä salaperäisenä tästä asiasta tälleen toistaiseksi. Höhhhöö.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti