Mumsmums

Nythän on niin, että vaikka oon jonkin aikaa täällä jo oleskellut, niin mun on myönnettävä, että oon melko arkipäiväisten asioiden kanssa edelleen hieman hukassa. Esimerkiks maanantaina, kun muutin uuteen asuntooni - muutin tässä yhteydessä on kyllä turhan mahtipontinen sana kuvaamaan rinkan ja parin muun säkin raahaamista eteläpuolelta pohjoispuolelle, mutta mennään nyt sillä - ja mulla ei tietenkään ollut mitään lakanoita valmiina mukanani eikä mitään tietoa, mistä siihen hätään mitään lakanoita löytäisin. Loppujen lopuksi Penneysiltä (asiaa tiedusteltuani), ihmeellinen siunattu liike. Totta kai mä nyt Suomessa tietäisin, mistä saisin äkkiä jotkut lakanat, mutta enhän mä täällä ole pahemmin kaupoissa ravannut etenkään kun ei ole sen kummempia tarvehankintojakaan täytynyt suorittaa ennen kuin vasta nyt.

Ruokakaupassakin kävin. Ei sillä, ettenkö olis aiemmin ruokaostoksilla käynyt, mutta en oo hostellissa jaksanut mitään ihmeitä kokkailla (pasta on halpaa ja nopeeta keittää). Nyt sitten oman keittiöni myötä olin ihan innoissani kun pääsen laittamaan ruokaa; yllättävän vaikeata oli vain löytää ruokaa, jota olisin halunnut syödä. Kasvissyönti tähän saakka ei ole aiheuttanut sen kummempia hankaluuksia, täällä on vähän sama kuin Suomessakin eli kyllä raflassa kuin raflassa löytyy jotain ei-liharuokaa listalta ja voin olla jotakuinkin tyytyväinen.

Olisin halunnut soijasuikaleita tai paloja tai mitä tahansa, vaan ei vain löytynyt. En kuitenkaan tee liian hätäisiä johtopäätöksiä, ehkä en vain osannut etsiä oikeasta paikasta (muistakaamme, mitä kävi raejuuston kanssa). Quornia on kyllä, se on ihan hyvä homma, mutta pyrin käyttämään mahdollisimman vähän eläinperäisiä tuotteita. Se nyt oikeastaan on vain tuommoinen väljähkö suuntaviiva, esimerkiks riippuvuuteni raejuustoon on liian voimakas ja aiheuttaa ongelmia ja tykkään toisinaan syödä myös suklaata. Myönnän, että on vähän ristiriitaista syödä raejuustoa ja sitten marista, kun quornissa on kananmunanvalkuaista tai mitähän eläinperäistä siinä nyt olikaan.

Joka tapauksessa väistämättä epäonnistuneen soijanetsinnän jälkeen heräs kysymys, kuinka ihmeessä vegaanit pärjää täällä? Kai täälläkin niitä on? Vaikka ne kummalliset Hare Krishna -heput, jotka kulkee välillä pitkin katuja ja kujia laulamassa sitä Hare Krishna -joilotusta? Mitä ne syövät? Mistä ne löytävät ruokansa? Onkohan se jotain sikakallista epämääräisissä pikkuputiikeissa myytävää hippirehua, josta en vain ole tietoinen? Nyt kun oon saanut asumisasiani järjestykseen, voin taas paremmin keskittyä ituhippeilyyn ja ruoka-aiheiseen pätemiseen. Se on, voisin keskittyä jos tietäisin, mistä löytäisin soijarouhetta ja muuta. Jossain Tescossa taisin jotain linssien, papujen ja/tai kikherneiden tapaista nähdä, mutta tofua esimerkiks en muista nähneeni lainkaan. Soijamaitoa on, mutta en mä silleen varsinaisesti käytä maitoa mihinkään nyt kun juon kahvinikin mustana (paitsi se kirottu raejuusto).

Toinen juttu, mikä on saanut mut epätietoisuuden valtaan sen suhteen, kuinka toimia, on eläinkokeilla testaamaton kosmetiikka. Netistä kyllä löytyy jos jonkinmoista listaa siihen, on Animaliaa ja kansainvälistä listaa ja Luurankoja kaapissa -blogissa on myös aika hyvä, mutta tässä törmätään taas samaan ongelmaan: mistä lähden etsimään? Oon Bootseja ja muita ravannut läpi, mutta eihän niissä mitään ole. Tais olla Debenhamsilta tai jostain, kun ostin Urban Decayn ripsivärin, mutta oli sekin aika tyyris. Rakastamiani Freemanin tuotteita, joille vannoin ikuista uskollisuutta, en oo täältä löytänyt. Se taitaa olla amerikkalainen merkki, mutta vaikuttais siltä, että ne eivät ole onnistuneet Irlannin-maahantuontia aloittamaan.

Body Shopia päätin alkaa boikotoida L'oréalin takia, vaikka periaatteessa kyllä tykkään niiden tuotteista. Tuoksuvat hyvälle ja kestävät pitkään, vaikka on niilläkin enemmän hintaa kuin jollain peruslumenella. Yks voitto oli kumminkin, kun löysin Lushin! Tai oon koko ajan tiennyt kyllä sen olemassaolon, mutta ne liikkeet on täynnä kaikenlaisia saippuakönttejä ja purkkeja, joissa on ties mitä mömmöjä, joiden käyttötarkoitusta en tiedä, mutta joita haluaisin sorkkia. Lyhyesti muotoiltuna ne liikkeet hämmentävät mun yksinkertaista mieltäni.

Kuitenkin keräsin rohkeuteni ja kävin tarvehankintapohjaisesti asioilla Lushissa, joka lähemmin tarkasteltuna ei ollut sitten kumminkaan niin paha kaikkien niiden purkkien ja könttien kanssa. Ei nekään tuotteet ole ihan siitä halvimmasta päästä, mutta eivät kumminkaan niin kalliita, etteikö niitä ilkeäisi ostaa. (Sitä paitsi raha-asiat ovat vain järjestelykysymyksiä, mihin sitä rahansa oikein pistää... ainakin tiettyyn pisteeseen saakka.) Tykkäsin Freemanin tuotteista paitsi sen tähden, että ne olivat oikeasti aika edullisia, myös siksi, että ne tuoksuivat aivan sairaan hyvälle, kookos-papaija-mango-kerho. Lushissa ei tuoksu ollenkaan niin hedelmäiselle, melkein mausteisen imelälle, ne tuoksut leyhyää jo kadulle saakka, mutta jollain tavalla pidän siitä jopavähänliian voimakkaasta tuoksusta.

Turhauttavaa siis yrittää noudattaa periaatteitaan paikassa, jossa ei tiedä, mistä mitään voi saada! Aina ei Googlekaan osaa auttaa. Sanoisin, että kosmetiikan kanssa on jotensakin helpompaa, niitä on kuitenkin valtioiden rajat ylittäviä merkkejä vaikkakin ne ovat useimmiten sitten niitä kalleimpia juuri. Uskon syvästi, että täältäkin löytyy jotain Ruohonjuuren kaltaisia ituhippikauppoja, mun vain pitää löytää ne. Kutsukaa mua idealistiksi ja naiviksi hölmöksi, mutta mua inhottaa joutua tinkimään periaatteistani niin kuin niin kuin nyt vaikka ostamalla quornia, missä ei ole sinänsä mitään vikaa, paitsi se ettei se ole soijaa.

Mut mitä vaatetukseen tulee, niin noita charity shoppeja, hyväntekeväisyysliikkeitä, täällä on kadunvarret täynnä. Ei kaikki sentään, mutta on muutamia katuja, joissa niitä on ihan vieri vieressä. Yleensä ne ovat ihan hyvän hintaisia ja jännittäviä penkoa; kuten mitkä tahansa second hand -putiikit, niissä voi olla vaikka mitä. Kovin usein kun niissä käyn, mun lisäkseni siellä on jo elämänsä mummopuolelle ehtineitä rouvashenkilöitä, toisinaan jokunen herrashenkilökin. Ja alusvaateostoksia varten onkin sit Penneys! En oo aivan varma, onko mun tänhetkinen intohimoinen suhtautuminen siihen ihan tervettä, mutta kävisin siellä alinomaa, jollen olis tämmöinen vannoutunut kierrätysintoilija kuin mikä olen.

Kävin kyllä Ikeassa. Ostin juttuja. Nyt on lusikoita, roskakori ja vähän kaikkea muutakin. Asunto alkaa näyttää jo joltain, potentiaaliselta kodilta vallan. (On vähän noloa tunnustaa käyneensä Ikeassa ton pitkän ituhippipalopuheen jälkeen, mutta itse kukin tarvitsee halpoja pyyhkeitä elämäänsä.)