Maakuntamatkailua!

Olis kannattanut tehdä taustatyötä vähän enemmän ennen lähtöä. Oon huomannut Irlannissa muutamia puutteita, mutta oon päättänyt elää niiden kanssa, ja oon kokenut myös iloisia yllätyksiä: raejuustoa täältä löytyy kyllä, Tescon raejuusto on tällä hetkellä aika korkealla lemppariruokieni listalla. Nyt kumminkin tuli yksi pahimmista takaiskuista ikinä: täällä ei ole huvipuistoja. Millainen maa se oikein on, johon ei huvipuistoja ole rakennettu? Ei ihmekään, että tää maa on konkurssissa, sekoaahan siitä vähemmästäkin ja alkaa tehdä tyhmiä päätöksiä, kun ei pääse huvittelemaan välillä! Mulle kyllä hienovaraisesti jo vihjailtiin, että niitä huvipuistoja nyt ei vain ole ja sen kanssa on elettävä, mutta oon järkyttynyt silti enkä voi lakata päivittelemästä. Ei huvipuistoja, ei oo Dublinin Linnanmäkeä. Linnanmäki on klassikko! Vuoristorata! Vekkula! Ketjukaruselli! Maailmanpyörä! Ehei, ei täällä, not here, no no.

Huvipuistoshokkia lukuun ottamatta on ollut aika mukavaa täällä. Sain synttärilahjaksi Ryan Gosling -värityskirjan, Colour Me Good, mahtava! Jätin suurimman osan kynistä ja muista maalaus- ja piirrustusjutuista Suomeen lähtiessäni, ajattelin etten viitsi raahata niitä edestakaisin, mut nyt mun on mitä pikimmiten kipiteltävä jonnekin ostamaan iso paketti värikyniä, vanhoja kunnon puukyniä, joilla sit väritellä Ryania. Yhdessä kuvassa Ryanilla tyhjä polaroid-kuva kädessä (ja tupakka suussa, höhöhööö) ja vieressä teksti: Put yourself in the polaroid! Värityskirja on peräisin Urban Outfittersistä, jossa kyllä piipahdin sisällä pikaisesti sillä edellisellä Dublinin-reissulla, mut luulen, että syytä on tehdä sinne perusteellisempi tutkimusretki. Siellä on kuulemma esimerkiksi paketti irtoviiksiä nimellä Emergency mustache tai jotain vastaavaa. En oo vieläkään päässyt eroon viiksipakkomielteestäni.

Töistä ei ole vielä kuulunut mitään, miksei ole kuulunut, what kind of sorcery is this? Kai mun täytyy jälleen kerran potkia itseäni takamukseen ja ottaa luuri kauniiseen käteen. Oon aika huolettomasti rahaa käyttänyt ja se tulee kyllä loppumaan, joten mitä pikemmin pääsisin aloittaa työt niin sen parempi. Mulla on monenmoisia suunnitelmia lähitulevaisuuden varalle, haluun käydä Belfastissa huhtikuuhun mennessä, kun siellä on joku Andy Warhol -näyttely, luin uutisista joitain viikkoja sitten. Sit kans tekis mieli päästä käymään Corkissa taas, se on kiva paikka ja sanoisin, et mulla on jonkinsorttinen tunneside siihen; siellä ensimmäisen kerran innostuin kunnolla Irlannista ja ajattelin, että täällä asuminen ei oo lainkaan hullumpaa. Sit haluaisin päästä selvittelee kouluunhakujuttuja kunnolla, siitä ajatuksesta en oo suinkaan vielä luopunut! Mutta kaikki aikanaan, ensin se työpaikka, mutta mun täytyy rehellisyyden nimissä paljastaa, että mua vähän hermostuttaa soittaa sinne, entä jos oikeesti ymmärsin jotain väärin? En tiedä, miten se on mahdollista, mutta entä jos niin kävi? (Joo, osaan olla välillä vähän idiootti.)

Käväisin eilen Galwayssa sen saksalaisen tytön kanssa. Tykkäsin erityisesti säästä, satoi ja tuuli, hetkinen, koko päivän. Mut sitä lukuunottamatta vaikutti tosi sympaattiselta paikalta! Mentiin ilmaiselle kävelykierrokselle, vaikken yleensä semmoisista hirveesti perusta, mut oli kiva kuulla sen paikan historiasta ja muusta, vaikka osa sen oppaan tarinoinnista menikin ohi korvien. Päädyin ensimmäistä kertaa varmaan vuosikausiin kirkkoon, ja se suoraan sanottuna vähän karmi selkäpiissä. Yritän pitää viileän ja riittävän pitkän mutta kohteliaan välimatkan kaikkeen uskontoon liittyvään, joten olin tosi kiusaantunut siellä, etenkin kun siellä oli oikeasti kavereita rukoilemassa tai mitä kirkossa nyt tehdäänkään. Kyllähän mä tiedän, että katolisella kirkolla on pitkä historia Irlannissa ja se on ollut varsin vaikutusvaltainen myös, mutta silti joka kerta yllätyn (ja meen tosi vaikeeksi yrityksissäni suhtautua neutraalisti), kun uskonto on jollekin on arkipäivää. "Hmmm, keskiviikkoiltapäivä, hei meen kirkkoon!"

Siellä kävelykierroksella oli meidän lisäksi yks amerikkalainen, yksi irlantilainen (Corkista peräisin) ja neljä saksalaista, yks pariskunta ja kaks poikalasta. Se irlantilainen oli tosi ärsyttävä, liekö ollut edelleen kännissä tai jotain ja mahdollisesti pilvessä myös, tuoksusta päätellen, ja se poukkoili paikasta toiseen koko ajan, virnuili typerästi, teki rasittavia kommentteja ja katoili omille teilleen tämän tästä. Se myös flirttaili koko kierroksen ajan saksalaisen ystävättäreni kanssa, ja mulla oli hermo mennä siihen ihme pelleilyyn. Tarkkaan ottaen mua eniten ärsytti se, kuinka tyhmältä se vaikutti, älykkyysosamäärä varmaan saman verran kuin sen elopaino (se oli pieni ja hintelä).

No niin, kävelykierroksen jälkeen käytiin syömässä ja kaakaolla, oli muuten parasta kaakaota aikoihin, kermavaahtoa ja vaahtokarkkeja oikein. Sit yks niistä saksalaisista laittoi viestiä, et haluttaisko käydä niitä vielä tervehtimässä ennen lähtöä. Tultiin siihen tulokseen et miksei, ei me kumminkaan hirveesti iloa saatais irti kaupungista sateisena päivänä kenkien kalvaessa. Niinpä mentiin niiden saksalaisten hostellille, ystävättäreni tuli harvinaisen hyvin juttuun yhden saksalaisen pojan kanssa ja sitä riitti saksaks, sitä juttua. Sitten se irlantilainen häirikkö ilmestyi paikalle ja alkoi selittää miten se aikoo kosia entistä tyttöystäväänsä, joka on tulossa käymään täällä mistälie Japanista ja niin edelleen, sillä oli sormus ja kaikki.

Kyllä siinä varmaan pari tuntia vierähti, ja sinä aikana sen irlantilaisen entinen tyttöystäväkin saapui paikalle. Tää bööna oli sen täydellinen vastakohta, se näytti semmoista hiljaiselta kiltiltätytöltä ja ehkä olikin sitä, tiedä häntä! Joka tapauksessa se irlantilainen muuttui täysin kun se tyttö tuli paikalle, se ei vaikutti ihan normaalilta ja rauhalliselta eikä sellaiselta hootanan ärsyttävältä räkänokalta, minkä kuvan siitä aiemmin sain. Viimeisen bussin aika koitti ja lähdettiin takas Dubliniin ja käytiin vielä parilla illalla, olihan ystävättäreni viimeinen ilta täällä. Jossain vaiheessa se saksalaispoika, jonka kanssa yhteinen sävel oli löytynyt, laittoi viestiä, että se ärsyttävä irkku oli kosinut eksäänsä, joka oli vastannut myöntävästi. Oon pessimistinen ja kyyninen epäromantikko ja sanon vaan, että tyttöparka vaikka se poika käyttäytyikin tyystin eri tavalla sen läsnäollessa, mutta en oikeen ostanut sitä sen normaalia käyttäytymistä.

Oon tässä viime aikoina ajautunut hostellituttavuuksieni kanssa kaikenmaailman klubeille ja yökerhoille, ja täytyy sanoa, että tunnen syvästi olevani 22-vuotiaana liian vanha semmoiseen tai muuten vain sen yläpuolella, heheehe, no ei vaiskaan, tai ehkä vähän. En ymmärrä, miten joku jaksaa pynttäytyä viimeisen päälle, heilua epämukavissa korkokengänkuvatuksissa, hankkiutua humalaan ylihintaisilla juomilla ja sit kammottavan listahittimusiikin raikuessa tanssia tai mikä on totuus monien kohdalla, lähinnä olla tanssivinaan. Maasta tai kaupungista riippumatta ne paikat ovat aina samanlaisia, mikä järki on lähteä matkustelemaan ja tehdä samaa, mitä tekis kotonakin? Olis mahdollisuus vähän tutkiskella uutta ja nähdä, mimmoista elämää toisaalla eletään, mutta eeeeei, parempi idea tunkea itsensä täpötäysiin turistibaareihin, jotka ovat kaikki toistensa kopioita. Pyhpah sanon minä!